Sarjakuvan totuus

Kirjoittanut: Ralf Kauranen. 

Vuoden 2018 Pulitzer-palkinto poliittisesta pilapiirrännästä (englanniksi palkintokategorian nimi on ”Editorial cartooning”) jaettiin poikkeuksellisesti moniosaisen sarjakuvan tekijöille. Palkinnon saivat toimittaja ja kirjailija Jake Halpern ja sarjakuvantekijä, kuvittaja Michael Sloan New York Timesissa julkaistusta tarinasta, joka käsittelee kahta Yhdysvaltoihin sotaa pakenevaa syyrialaisperhettä.

Moniosainen “Welcome to the New World” -tarina julkaistiin vuoden 2017 aikana. Toisin kuin poliittiset pilapiirrokset, Halpernin ja Sloanin sarjakuva ei pyri tekemään pilaa jostakin ajankohtaisesta aiheesta eikä sillä ole satiirista kärkeä.

Heti alkuun lukijalle tehdään selväksi, että kyseessä on journalistinen työ. Ensimmäisen osan ingressissä ilmoitetaan, että syyrialaisperheen tarina on tosi (”the true story”) ja ensimmäinen ruutu, joka esittelee perheen jäsenet, sisältää myös huomautuksen, että nimet on muutettu heidän suojelemisekseen. Nimien muuttaminen on fiktionalisoiva ele, joka kuitenkin kehottaa lukemaan sarjakuvaa totuudenmukaisena.

*Nimet muutettu perheen suojelemiseksi. // Marraskuun 5. 2016, Amman, Jordania / Olen kyllästynyt muuttamaan… / Tiedän. En minäkään jaksaisi olla pakolainen. Mutta Amerikka tulee olemaan kaiken tämän arvoinen. 

Dokumentaarista sarjakuvaa tutkinut Nina Mickwitz on todennut, että sarjakuvalla on piirrettynä ilmaisuna erityinen uskottavuusongelma. Piirretyillä kuvilla ei ole kulttuurissamme samanlaista todistusvoimaa kuin valokuvilla. Osa sarjakuvien lukijakunnasta saattaa myös mieltää sarjakuvan nimenomaan fiktiivisten, esimerkiksi jännittävien, hauskojen tai fantastisten tarinoiden kerrontamuodoksi.

Parin viime vuosikymmenen aikana dokumentaarista sarjakuvaa edustavat lajityypit kuten oma-/elämäkerrat, matkakertomukset, reportaasit ja journalistinen sarjakuva ovat kuitenkin vakiintuneet tärkeäksi osaksi sarjakuvakulttuuria. Näin ollen sarjakuvaan on myös vakiintunut erilaisia kerronnallisia keinoja lisätä sarjakuvan todistusvoimaa ja tehdä sarjakuvatarinasta todenmukainen.

Sarjakuvien oheistekstit tai paratekstit – eli varsinaista tekstiä eli tässä tapauksessa “Welcome to the New World” -sarjakuvaa ympäröivät kynnystekstit, kuten tekijätiedot, esipuheet ym. – ovat oleellisia. Sarjakuvan esipuheeseen sisältyvä toteamus, että sarjakuvan tarina on tosi, on vahva kehotus lukijalle suhtautua siihen tietyllä tavalla. Usko, mitä tässä sanotaan! Tässä kuvatut asiat todella tapahtuivat!

Fiktionalisoidut henkilöhahmot, Syyriasta Jordanian kautta Yhdysvaltoihin saapuvat kaksi veljestä perheineen, on esitetty yksinkertaisesti muutamin viivoin tai siveltimenvedoin, mutta realismia tavoittelevaan tyyliin. Sarjakuvassa realismin rajat ovat venyviä. Kuvien ei missään nimessä tarvitse olla fotorealismia. Aikaisempi Pulitzer-voittaja, Art Spiegelmanin Maus-sarjakuva muistuttaa, ettei realistisesta esittämistavasta poikkeaminen ole uskottavuuden kannalta ongelma. Spiegelmanin sarjakuva vanhempiensa kokemuksista Natsi-Saksan juutalaisvainoissa ei menetä todentuntuaan siitä huolimatta, että sarjakuvan ihmiset on esitetty eläinhahmoina.

Journalistisessa “Welcome to the New World” -tarinassa on tärkeää, että lukija voi tunnistaa pakolaisten tarinan ympäristöt. Kertovat tekstit informoivat lukijaa sarjakuvan tapahtumien ajankohdasta ja tapahtumapaikasta. Pakomatkan kuvauksen kannalta on merkityksellistä se, milloin ja mitä reittejä pitkin pako tapahtuu. ”November 5th, 2016, Amman, Jordan” muodostaa ajanlaskullisesti ja maantieteellisesti lukijoille tunnistettavan tarinan lähtökohdan. Samalla ruudun dialogi kertoo, että Jamilin ja Oulahin sekä heidän lastensa pakomatka on alkanut jo aiemmin ja että matka ja tarina on viemässä heitä Yhdysvaltoihin.

Dokumentaarisen sarjakuvan kytköstä todellisuuteen havainnollistavat erilaiset sarjakuvaan sisältyvät dokumentit. Esimerkiksi Jamilin ja Oulahin perheen matka Ammanista Kairon kautta New Yorkiin havainnollistetaan karttakuvan avulla. Luonnosmaisuudestaan ja mittakaavojen summittaisuudesta huolimatta kartta toimii todistusaineistona tehdystä matkasta ja sen etapeista.

Ruudussa mainitut Yhdysvaltain osavaltiot ja niihin yhdistetyt kellonajat eivät kerro perheen matkasta, vaan avaavat heidän maahanmuuttonsa amerikkalaista kontekstia. Samaan aikaan, kun perhe saapuu Yhdysvaltoihin, siellä käydään presidentinvaaleja. Karttamerkinnät kertovat äänestyspaikkojen avautumisesta.

Saapuminen klo 16.30 itäistä normaaliaikaa. / Äänestyspaikat avautuvat: Kaliforniassa klo 10 itäistä normaaliaikaa, Coloradossa klo 9 itäistä normaaliaikaa, Wisconsinissa klo 8 itäistä normaaliaikaa, New Yorkissa klo 6 itäistä normaaliaikaa

Karttakuvat ovat matkoista ja muutoista kertovissa sarjakuvissa yleisiä. Niiden avulla onkin tehokasta esittää ja dokumentoida tiivistetyssä muodossa pitkienkin etäisyyksien yli tapahtuvia siirtymiä. Sarjakuviin sisältyy myös usein valokuvia, joko sellaisinaan tai piirrettyinä (tähän kerronnalliseen keinoon keskittyy hankkeemme jäsenen Aura Nikkilän väitöskirja).

“Welcome to the New Worldissa” valokuvat on esitetty piirretyssä muodossa. Sarjakuvan viimeisessä jaksossa (”The Keys to Our Home”) toinen veljeksistä, Ammar, ja hänen vaimonsa Raghida ja poikansa Nadir katselevat kännykän kuvaruudulta videota heidän tuhotusta kodistaan Homsissa, Syyriassa.

Valokuvat tai oikeammin videon pysäytyskuvat tuottavat tässä esimerkissä dokumentaarista todistusvoimaa. Hienoinen tyylillinen muutos ja valokuvien kehystys esittävät lukijalle, että nämä kuvat ovat tosia. Se, että lukija lisäksi saa mahdollisuuden seurata sarjakuvan henkilöhahmojen kuvien katsomista puolestaan antaa esitetyille valokuville myös muuta arvoa. Ne eivät pelkästään todista tapahtuneesta, vaan myös tapahtumien emotionaalisista ja kokemuksellisista seurauksista, joihin lukija voi samastua.

Samastumispintaa lukijalle tarjoaa myös sarjakuvan kahdessa ensimmäisessä ruudussa esiintyvä kehystetty perhepotretti. Kuva esittelee lukijalle sarjakuvan keskeiset henkilöhahmot, mutta valokuvan geneerinen asetelmallisuus poseerauksineen tekee kuvasta tunnistettavan paljon laajemmassa merkityksessä kuin yhden perheen dokumenttina. Potretti on sekä yhtä määrättyä perhettä kuvaava dokumentti että kuva meille kaikille tutusta perheestä, johon kuuluvat vanhemmat ja lapset.